Suotanssi

Suotanssin yleisimpiä tyylejä ovat kurki, sammakko, karhu, hyttynen ja suokukko. Eri tyylien taiteelliset painotukset sekä fyysiset edellytykset ja vaikutukset poikkevat toisistaan, ollen vahvasti sidoksissa suotyyppiin.

Kurki asettuu tunneskaalalla ylvään ja vakaan välimaastoon. Varsin yleisesti esitykseen sisältyy auditiivisia elementtejä, joista tarkka havainnoitsija saattaa löytää kalevalaisia vaikutteita. Kurkitanssin harjoittamiseen soveltuvat lähes kaikki suotyypit - kunhan esiintyjän jalkojen alla on kohtuullisen kantava kasvusto. Kurkitanssi edistää tasapainoa, tyyneyttä ja niukan ilmaisun kehittymistä.

Sammakko on iloisesti hypähtelevä ja kujeileva tanssityyli - parhaimmillaan rämeillä ja  korvissa pompittuna. Myös sopivan mättäiset nevat ja lettosuot soveltuvat tyylille. Sammakko kehittää erityisesti lihasvoimaa ja koordinaatiota sekä rikasta ja positiivisesti latautunutta ilmaisua. Improvisoituna tanssi vahvistaa myös harrastajansa nopeaa päätöksentekokykyä. Sammakkotanssi toimii erinomaisesti myös ryhmätanssina sukupuolijakaumasta riippumatta.

Karhu edustaa kalevalaista alkuvoimaa puhtaimmillaan. Karhun harrastaja esiintuo ensisijaisesti voimiaan ja aggressioiden hallintakykyään, edistäen samalla molempien kehittymistä. Katsojien on syytä pitää turvallinen välimatka karhutanssijaan, muussa tapauksessa saattaa rahkasammalta ja kitukasvuisia näreenkarahkoita tulla silmille. Tyylin suosituimpia harrastuspaikkoja ovat rämeet ja korvet.

Hyttynen on keveisiin läimäyksiin perustuva osin interaktiivinen improvisaatiotanssi, jonka alkujuuret löytyvät Ranskasta. Hyttystanssi vaatii vähintään kaksi osallistujaa, sillä osa läimäyksistä kohdistuu tanssikumppaniin. Osallistujamäärän kasvaessa koreografian variaatiopotentiaali kasvaa eksponentiaalisesti mahdollistaen mitä mielenkiintoisimpia ketjureaktioita. Hyttystanssille ominaisia ääniä ovat kiljahdukset. Tyyli toimii parhaiten matalapaineisina ja tuulettomina keskikesän päivinä.

Suokukko on antanut nimensä paritanssille, jossa keskeiseen rooliin nousee sukupuolisen attraktion luominen ja tunnistaminen. Koreografialtaan tyyli on laajakirjoinen ja estoton. Suokukossa auditiivinen ilmaisu rajoittuu satunnaisiin kurahduksiin. Suokukon femisnistinen tyylisuuntaus tarjoaa naispuoliselle harrastajalle mahdollisuuden harjoittaa aloitteellisuutta aina dominoivuuteen saakka. Suokukko ei ole erityisen vaativa suotyypin suhteen: ratkaisevaa on osapuolten yhteinen hyväksyntä estradin ominaisuuksille. Suokukko toteutuu tyypillisimmin voimakkaasti vaistonvaraisena interaktiona, jonka puhtaasti fyysiset vaikutukset ovat tyylin intervallisen luonteen johdosta sekä nopeutta että kestävyyttä edistäviä. Tanssin vaikutukset saattavat olla hyvin pitkäkestoisia, jopa sukupolvien mittaisia. Toisaalta on myös raportoitu turhaumista ja muista ei-toivotuista psyykkisistä jälkitiloista. Tyyli kehittää myös harrastajansa vaistonvaraisuutta ja non-verbaalista viestintää. Suokukon kevytversio tapahtuu pitkospuilla.

Hirvi on suotanssityyleistä nopeimmin etenevä hyödyntäen suurempaa suopinta-alaa kuin muut tanssityylit. Hirvessä voi kokea vauhdin hurmaa, mutta myös ajoittaista pysähtymistä mehevien vesi- ja suokasvien ääreen. Hirvi etenee suoraviivaisesti kohti lähintä mielenkiintoista kasvikohdetta. Hirven harjoittamisen soisi yleistyvän.

Hirvikärpänen edistää suotanssijoiden läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tanssi alkaa erillään, mutta muuttuu tanssin edetessä yhä takertuvammaksi ja yhteenliimautuvammaksi. Tanssin loppupuolella tanssijat saavat positiivista energiaa toistensa läheisyydestä.

Aktiivisen suotanssiharrastajan talvilaji on umpihankikävely, josta lisää omalla sivullaan.

 

©2019 Suomen Suotanssijat ry - suotanssi - Putteri (MMD Networks Oy)