Umpihankikävely

Koska suotanssin harrastus on mahdollista vain sulan maan aikaan, kannattaa suotanssijan siirtyä talven ajaksi umpihankikävelyn pariin. Laji tarjoaa fyysisesti samankaltaisia elementtejä kuin suotanssi: upottavan alustan ja vapauden valita askelluksen suunta. Taiteellisen vaikutelman tuottaminen rajoittuu käytännön syistä lähinnä persoonalliseen jäljentuotantoon.

Optimaalinen lumenkorkeus on 30-60 senttimetriä, mikä luo askellukseen suotanssin tuntua. Koska taiteellinen ilmaisu on niukkaa, tulee talviseen umpihankikävelyyn suhtautua hyödyllisenä peruskunnon rakentamisena, ja kehittää taiteellista ilmaisua muiden harrasteiden parissa.  

Alkutalvesta umpihankikävely luonnistuu parhaiten alueilla, joihin lumi on aurattu tai tuulen myötä kinostunut. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat tienvierustat ja rakennusten seinustat.

Keskitalvella metsät ovat otollisinta maaperää umpihankikävelyyn, joka aukeilla paikoilla muodostuisi jo taaperrukseksi tai muuksi huomattavan hitaaksi etenemismuodoksi.

Kevättalvi on umpihankikävelyyn parhainta aikaa. Tuolloin metsät ovat jo liian vähälumisia, mutta jäljentuotannolle otolliset aukeat paikat sitä vastoin parhaimmillaan. Mitä mainioimman kohteen kevättalven umpihankikävelyyn tarjoaa syksyllä kynnetty pelto, sillä lumen alla piilottelevat vaot ja harjanteet tarjoavat suohon rinnasteisen yllätyksellisen alustan.

Umpihankikävelijän kannattaa varustautua tiiviillä talvikengillä. Keväthangilla suositeltavin jalkine on irtovuorellinen talvisaapas, jonka päälle asetetaan lahje.

©2019 Suomen Suotanssijat ry - suotanssi - Putteri (MMD Networks Oy)